4. kesäkuuta 2015

Feeling better and HELLO AGAIN

"Julkaistu viimeksi 6.3.2014"

Wow, mihin tää aika oikeen menee? 
Vaikka en ennen edellistä postausta ollutkaan kovin aktiivinen tän blogin kanssa,
en oo kaivannut tänne kertaakaan tän yli vuoden aikana. 

Oon ajatellut tän blogin poistamista.
Selailen vanhoja postauksia, vuosilta 2011-2012,
ja mietin vaan että mitä vittua?


En tunnista itseäni niistä.
Inhoan itseäni edelleenkin, itken välillä peilin edessä,
häpeän.. Mitä näitä nyt on.

Mutta mä oon ollut ihan sekaisin.
Miten oon ollut noin sekaisin?

Ahdistavia tunneflashbackeja kun lukee noita.
Tiedättekö? Lukee jotain vanhaa tekstiä joka on tullut omalta näppäimistöltä,
ja tuntee täysin ne tunteet joita oli silloin.
Pelottavaa, kuinka silloin oli valmis tekemään mitä tahansa, jotta ne tunteet väistyisi.

Nyt ne jäädyttää. Ei voi tehdä mitään, 
ei mitään muuta kuin tuntea ne uudestaan. Ja koittaa kestää.

Miten on silloin kestänyt, jos flashbackitkin saavat tuntemaan näin?


Postauksen alussa mainitsemastani blogin poistamisesta,
en tiedä haluanko poistaa tätä.
Jossain vaiheessa kyllä, todellakin.
Mutta oonko valmis?

En oo koskaan käsitellyt näitä asioita,
ainoastaan poikaystävän kanssa oon jutellut.
Ja parille kaverille kertonut ihan tässä puolen vuoden aikana.

Ehkä mä oon valmis sitten,
kun vanhojen tekstien lukeminen ei saa aikaan mitään vanhoja tunteita?
Ehkä mä luen ne niin monesti läpi, että annan joka postauksen tunteiden velloa mun sisällä,
niin kauan,
että ne ei enää tunnu.


Palaan tänne vielä,
tää ei ole viimeinen postaus. 
En tiedä koska se tulee, en tiedä kirjoitanko kauheasti välissä.

Ja viimeisimpänä; mulla menee paremmin kuin tän blogin aikana.
En ole halunnut oksentaa,
en skippailla ruokia,
en ahmia.
Vaikken itsestäni pidäkkään,
on mun itsevarmuus kasvanut huimasti.

Ehkä matka jatkuu vielä ylöspäin.

6. maaliskuuta 2014

Not anymore

Mun oksentaminen ei jatkunut. 
Oon syönyt terveellisesti, en liian vähän, en liikaa,
juuri sopivasti,
ja oon käynyt kävelyillä,
musta tuntuu oikeestaan ihan hyvältä.

Olihan se vaikeeta,
alottaa terveellinen syöminen,
ilman ajatusta vähennän kuitenkin kaloreita
miksen vähentäisi tätäkin ateriaa.

Oon alkanut heräämään aikaisemmin,
että saan syötyä aamupalan - enää en nuku kahteen.
Syön 3-4 tunnin välein. 
Syön vähemmän herkkuja eikä mielessä ole kaikki tai ei mitään.

Enkä ota mitään paineita.


12. helmikuuta 2014

Kosketa

Haluan enemmän kosketusta.
Enemmän sanoja, koska musta ei tunnu kauniilta,
mä en ole kaunis,
miksi olisin, mikset sano.

Mulla on niin paha olla.
Joinakin päivinä lohduttaudun syömällä.
Joinakin päivinä en jaksa syödä,
ei tunnu nälkää eikä mikään maistuisi miltään.

Haluan olla iloinen muttakun en jaksa.
En jaksa nousta ja käydä ulkona,
tupakankin poltan parvekkeen ovella.

En jaksa lähteä pitkälle kävelylle (kuluttaakseni kaloreita..)
koska vaan itkisin koko matkan.


29. tammikuuta 2014

Is it that simple

Mä söin eilen yhden myslipatukan,
kanasalaattia (kanaa, tomaattia, paprikaa, kaalia ja vähän valkosipulikastiketta),
1,5/2 palaa näkkileipää kalkkunaleikkeellä
ja 0,5dl jogurttia vadelmien ja mustikoiden kanssa.

Ja ei, en oksentanut.

En tiedä mitä tänään syön.
En saa syödä paljon mitään, vaikka onkin kokoajan nälkä,
ensimmäinen viikko on vaikein, eikö se niin mennyt.

Ahmin viimeviikolla sipsejä, mokkapaloja, leipää, kananugetteja ja kalapuikkoja,
jotta pääsisin oksentamaan. 
Se oli ensimmäinen kerta, kun ahmin tietoisesti.
Muistatte kai, kun oksensin kaikki perusruoat, en edes isoja annoksia.
Viime viikolla tiesin, että ahmin (oksettavaa). Enkä halua enää sitä.

Kyllä mä opin vähentämään syömistä paljon.
Kunhan ensimmäiset viikot pidän itsekurin.
Sitten se jatkuu kuin itsestään.


Tää on sitten salaisuus.

27. tammikuuta 2014

I've done it again

Mulla ei pitkään aikaan oo ollut mitään oikeaa sanottavaa. 
Mitään asiaa. 
Mitään, mitä jakaisin, mikä kiinnostaisi.

Mutta mä oksensin tänään. 
Päivällä kai aika tuhdin pizzapalan ja
äsken ranskalaisia ja lihapullia.

Mä toivon, että sain nyt kaiken ulos,
mutta toisaalta en jaksa välittää,
pizzan ainakin sain, 
ja sen jälkeen oon syönyt kaksi myslipatukkaa ja yhden palan ruisleipää.

Mun on taas pakko.
Tätä mä voin hallita.


Pakko päästä alemmas,
alemmas,
alemmas.

9. joulukuuta 2013

You wanna know how much it hurts?

Kello on ihan pian ykstoista illalla,
oon syönyt 3 ruisleipäpalaa ja arviolta 60-70g (kevyt)popcorneja. 
Niin ja juonu jääteetä.

Oon vaan surrut koko päivän
ja itkenyt vähän väliä.

Ei huvita syödä.
On tärkeempiäki juttuja,
esimerkiks se, miten pääsen tästä kuopasta ylös,
ennenkuin sekoan.

27. marraskuuta 2013

Well fuck you then

Pitkästäpitkästä aikaa uskaltauduin astumaan vaa'alle.
Illalla kylläkin.

En oo varmaan kahteen vuoteen painanu näin paljon. 
Painan saman verran kun oksentamisen aloittaessani.

Oksettavaa. 

Mulle tulee ajoittaisia motivaatiopuuskia laihduttaa,
mutta ne menee aina ohi,
tulee takaisin,
ja menee ohi ja vittu niin poispäin.

En jaksa itseäni enää.