29. syyskuuta 2011

Edelleen 52,9kg..

..aamupainona. 

Haluaisin joskus kertoa täällä onnistumisestakin..

Vaikka joo! Kyllähän tänään "onnistuinkin".. 
Teki tosi paljon mieli suklaapatukkaa. Istuin kauppakeskuksessa kahvilla ja ahdistuin siitä, että uskallanko mennä sellaisen ostamaan. En oikeasti osannut päättää, olin menossa, en ollutkaan, olin taas menossa, enkä mennytkään... Tätä jatkui puolituntia.
Enkä mä sitten ostanut sitä.

Tällä menolla syyslomaksi 50kg? Ikinä.

Kun pääsisi edes 51kg'hen....

Ps. Laihtumiseni takia mulla ei ole enää tissejä, hyvä jos ennen laihtumistakaan oli.
Kumman valitsen, tissit vai edes sata grammaa vähemmän?
[x] -100g

27. syyskuuta 2011

Lakritsijäätelöä

Voi kyllä. Fatcream. Helvetin lipsahdus, se vaan meni kurkusta alas kunnes tajusin.

Enkä kerkeä ees lenkille, koska koulujutut. ♥ Tänki kirjottaminen on varmaan ylinopeetakirjotusvirheenhakuista skeidaa. Kaikki tekstit on, ehkä tää pitää mua kasassa.

On pakko saada treenattua. Edes vähän. 

Joskus mielessä käy, että haluun pois tästä.
Mutta jossei kerran ole ongelmaa, niin ei edes kannata yrittää.

25. syyskuuta 2011

Et sitä saavuttaa voi

Aamupaino 52,9kg. Se nousee siitä, koska mun täytyy syödä.
Oon sijaiskodissa taas, ja aina vaan täytyy.

Söin eilen S'n kanssa kebabbia ja sipsejä. Mitä helvettiä?
Se sai multa vaatteet pois, oli vain alusvaatteet päällä.
Tiesin että niin käy, koska join. Olin siihen selvinpäinkin valmis.

Nyt voisin itkeä ja oksentaa, viiltää ja hakata. 
Miks mä olen näin LÄSKI?
Miten pystyin edes humalassa heittään kuteita pois?
Miten luulin olevani siedettävän näköinen?
Et sä mua kauaa katsele...



Pari omakuvaa loppuun.
Huomatkaa alemmassa kuvassa löysät vaatteet..

22. syyskuuta 2011

If I fall, I'll be the one left to lie alone, in this mess

Tänään koulussa halusin syödä.
Eli siis 2 ruisleipää, nälkä jäi. 

..mutta mitä sitten?
Aamupaino 53,3kg. Uusi x.

Eilisestä saakka Kismet laukussa, sain sen naapurilta matkalla sijaiskotiin. (Pitäisi nimetä tää paikka jotenkin..)
Söin siitä 1 palan (tiiätte kai ne millaset palat siinä on...)
Vasta tänään päivällä S'n kanssa jaoin sen loppuun. 

Kaduttaako?
Kyllä.

Mun pää on kaaosta.
Haluan laihtua, mutten pysty kuitenkaan.
Täytyy laihtua, mutten pysty kuitenkaan.

Heikkoina hetkinä haluan tän loppuvan,
vaikkei lopu kuitenkaan.

Oon taas tämän otteessa, ja pidän siitä. 
Ehkä vaaka näyttää hieman pienempiä numeroita.

Ehkä.. 



Eikä tästä ole muuta mahdollisuutta, kuin mennä alaspäin.

Ainakin henkisesti.

20. syyskuuta 2011

[x] tupakoinnin lopettaminen

..jaa miksi? 

Emmä ennenaikaista kuolemaa pelkää.

Vaan siksi, että kasvatan kuntoa helpommin, jaksan liikkua enemmän..
Laihdun.
Siksi.

Äsköisessä oksentelusessiossa pää alkoi vihlomaan.  
Tuntui kuin joku olisi viiltänyt pään sisästä. 
Sitä tuntuu edelleen vähän. En mä pelkää. 
Kun vaan olisin saanut kaiken pois..

Aamupaino 53,8kg. Merkkaan taulukkoon x'n 54kg'hen vasta, kun luku on 53,5kg.

En ainakaan huijaa itseäni. 
Kai.

Maybe someday..

19. syyskuuta 2011

Itsehillintätreeni

7 toffeeta purkissa.
Varmaan 7 jo syönyt.

Ei enempää. Ne on hyviä.

Ja aina kun pääsee alkuun, vasta loppuessa voi lopettaa.

Mä pystyn tähän jo nyt.

Mä en syö noita enempää.

18. syyskuuta 2011

Pizzaa & lettuja

! Pizzaa? Lettuja? !
Miten mä ansaitsen edes olla?
Miksi mä tunnen olevani S'n vierellä nätti, siedettävä, sopivankokoinen?
ENHÄN MÄ OLE.
..miten S voi edes katsoa mua?
Miten...?

162cm/54,3kg (tuo on nyt poikkeuksena tänään tämän illan paino)
Läski, liian iso, ylipainoinen, totaalisen lihava.

Syyslomaan aikaa = vko 42.

50kg?

16. syyskuuta 2011

Still making that simple smile when every part you dies

Tässä tosiaan blogini, joka tulee liittymään vain syömisasioihin.

Tänne kerron epäonnistumiseni, onnistumiseni (joita ei kai kauheasti näe), ahdistukseni ja ehkä hetken tyytyväisyyteni, yms.

Oksentelen, en syö jos ei ole pakko, heitän ruokaa pois jos mitenkään mahdollista.
Hymyilen kuin olisin tyytyväinen itseeni. 
Hillitsen itseni kaupan kohdalla, vaikka mieli tekee yhtä suklaapatukkaa. Yhtä, jota en pystynyt ostamaan, koska en ansainnut sitä. 
En minä saa ostaa sitä, jos olen ollut koko viikon kuin mikäkin possu.

Ja tämä on normaalia.
Osa minua.

Elämääni.