Olet nuori ja kaunis, mutta kuka se on kun huutaa

Se on tämä,

se on mussa koko ajan, 

vaikka en ole antanut sen tehdä mitään.

Se tässä mulle huutaa.

Huutaa käskyjä, mene vessaan,

et syö, leipään et koske. 

Kun se ei saa mua vessaan, se jatkaa yrittämistä.

Jos en kuuntele sen käskyä, se hakkaa mun rinnassa ahdistusta.

Jossain vaiheessa se pakottaa, murtaa mut.

Mia, mene pois.

Antaisit mun vielä tänään olla rauhassa..

Peilissä välähtää ylpeydentunne

Selvisin viikonlopusta.

Kebabista.

Kotiruoasta.

Köyhistä ritareista.

Joka ruoasta,

kaikesta.

I try to get through this,

I really try.

Kaksi viikkoa!

14 päivää.

Eikä yhtäkään kiloa lisää.

Jos sorrun, tiedän että jatkan sitä taas, joka päivä.

Mun on pystyttävä tähän,

pystyttävä lopettamaan tämä,

jotta pystyisin taas olemaan enemmän minä.

Alkuahdistus menee ohi, se kasvava ahdistus kun ei oksenna.

Jossain vaiheessa ei enää ahdista,

ei voi.

Kaikki loppuu aikanaan.

Fight against food

Tässä mä taistelen lihapullia ja spagettia vastaan. 

Tää on hiukan vaikeampaa kuin maanantaina ja tiistaina.

Läski olo, mutta kolmastoista tulee tänään, sen päätin jo aamulla.

Aamupaino oli 53kg.

A little proud

Kahdestoista päivä.

Ehkä olen vähän ylpeä itsestäni.

If I ignore it, maybe it will go away

Lämmin ruoka sijaiskodissa syöty, 

oksentamatta.

Yhdestoista päivä.

Vuosi sitten kokeilin ensimmäisen kerran.

Olin kuullut ja lukenut kaikenlaista, ja ajattelin, että vain kokeiluna.

Sitä ennen en ymmärtänyt, kuinka joku pystyy useita kertoja päivässä oksentamaan.

Mutta sitten ymmärsin, ymmärrän edelleen.

Olin silloin syönyt (muka?) liikaa, ja vessassa itkiessäni mielessä kävi että jos hammasharjalla vähän koittaisi. Ihan vaan nimenomaan koittaisi, ja siihen se jäisi.

Se oli viimevuonna viikkoa ennen syyslomaa.

Ja tosiaankin ymmärrän, koska olen tässä.

Se ahdistaa.

Saa luovuttamaan.

Katumaan joka haarukallista,

jokaista liian vähän oksennettua ruokamäärää.

Sattuu.

Saa vihaamaan,

itseäsi ja ruokaa,

oksentamispakkoa.

Saa valehtelemaan.

Se uuvuttaa,

ja se hallitsee.

Se on sussa,

sä olet siinä,

sä rakastat sitä.

Roskaruokaa, lisää roskaruokaa

..eikä kaduta!

Söin lomalla KAKSI kanahampurilaista =KAHDET ranskalaiset, paprikamajoneesilla.

Kebabbia.

Pizzaa.

Koko viikon olin sinut itseni kanssa.

Ei S'llä voi olla niin suuri vaikutus.

Voiko?

Pitää normaaliuttaa syöminen.

Äsken lakkoja vaniljavaahdolla, se oli oikeasti hyvää.

En haluais tän tunteen menevän ohi. 

Tunteen kun voi syödä ilman ahdistusta, 

kun ei halua oksentaa,

kun siihen ei ole pakottavaa tarvetta.

10 päivää ilman sormia kurkussa. 

Pystynkö jatkamaan?

Käyn huomenna aamulla vaa'alla..

Tasan nolla

En ole laihtunut yhtään.

Grammaakaan.

200g on tullut lisää.

Kahteen päivään en oksentanut. 

Söin sijaiskodissa lämpimän ruuan, enkä tosiaan oksentanut.

..ainoa syy taas miksi en, on että S oli täällä.

Perjantaina alkaa viikon loma, jonka olen kokonaan Somerolla.

Mun ei ole pakko syödä!

Enkä oo taaskaan jaksanut käydä lenkillä. 

Täytyy yrittää saada tästä taas kiinni. 

Aamupaino 53kg. 

Jumissa omissa läskeissä

rumassa, liian isossa itsessään.

Just another "fail"

Kirjotanpas epäonnistuneesta lenkillelähtöideasta!

Ens piti mennä se vähän reilu 5km, muttei mulla (oikeastikkaan) ole aikaa.

Sit ajattelin että pari km riittää tänään.

Ja ei, arvatkaa saanko lähdettyä?

Miten

mä

voin

olla

näin

laiska

paska.

Jos ens kerralla postaan vasta kun voin kertoa että olen onnistunut?

EDIT!! Meenki ton pari km.

(Vaikkei se millään riitäkkään....)

Too much anyway

Tää päivä on kai mennyt hyvin.

Aamupalaksi kuppi kahvia,

koulussa 1 leipä,

sijaiskodissa 2 hapankorppua ja kuppi kahvia,

abaut 5km kävellen ja hölkäten (40min.. ja matkan pituus saattaa olla päin vittua)

makkarakananmuna"pataa" + 2 pientä perunaa, puolikas tomaatti, kurkkua ja salaatinlehti,

oksentamaan,

vatsoja ja jalkoja (sen minkä pystyi, koska rintalastasta alavatsaan saakka hirveää kipua..)

Tänään ei enää mitään muuta kuin kuppi teetä.

Alanko mä hallita tän taas oikein?

Pakkohan mun on, jos aamupaino oli noussut liian montasataa grammaa.

Ääni päässä sanoo heikoksi

..ja vittu ihan aiheesta.

Karkkia, leipää, sipsiä, limsaa ja ranskalaisia. Ja tiedättekö, mulla oli taas tilaisuus jättää aika paljon syömättä. :)

Ja aamupainokin 52,8kg.

Se ettei niinkään nyt kiinnosta, ei johdu siitä että olisin ok tän kanssa.

Se johtuu siitä, etten jaksa välittää.

En jaksa, koska oon väsynyt.

Oon väsynyt koska en jaksa.