Not anymore

Mun oksentaminen ei jatkunut. 

Oon syönyt terveellisesti, en liian vähän, en liikaa,

juuri sopivasti,

ja oon käynyt kävelyillä,

musta tuntuu oikeestaan ihan hyvältä.

Olihan se vaikeeta,

alottaa terveellinen syöminen,

ilman ajatusta vähennän kuitenkin kaloreita

miksen vähentäisi tätäkin ateriaa.

Oon alkanut heräämään aikaisemmin,

että saan syötyä aamupalan - enää en nuku kahteen.

Syön 3-4 tunnin välein. 

Syön vähemmän herkkuja eikä mielessä ole kaikki tai ei mitään.

Enkä ota mitään paineita.

Kosketa

Haluan enemmän kosketusta.

Enemmän sanoja, koska musta ei tunnu kauniilta,

mä en ole kaunis,

miksi olisin, mikset sano.

Mulla on niin paha olla.

Joinakin päivinä lohduttaudun syömällä.

Joinakin päivinä en jaksa syödä,

ei tunnu nälkää eikä mikään maistuisi miltään.

Haluan olla iloinen muttakun en jaksa.

En jaksa nousta ja käydä ulkona,

tupakankin poltan parvekkeen ovella.

En jaksa lähteä pitkälle kävelylle (kuluttaakseni kaloreita..)

koska vaan itkisin koko matkan.

Is it that simple

Mä söin eilen yhden myslipatukan,

kanasalaattia (kanaa, tomaattia, paprikaa, kaalia ja vähän valkosipulikastiketta),

1,5/2 palaa näkkileipää kalkkunaleikkeellä

ja 0,5dl jogurttia vadelmien ja mustikoiden kanssa.

Ja ei, en oksentanut.

En tiedä mitä tänään syön.

En saa syödä paljon mitään, vaikka onkin kokoajan nälkä,

ensimmäinen viikko on vaikein, eikö se niin mennyt.

Ahmin viimeviikolla sipsejä, mokkapaloja, leipää, kananugetteja ja kalapuikkoja,

jotta pääsisin oksentamaan. 

Se oli ensimmäinen kerta, kun ahmin tietoisesti.

Muistatte kai, kun oksensin kaikki perusruoat, en edes isoja annoksia.

Viime viikolla tiesin, että ahmin (oksettavaa). Enkä halua enää sitä.

Kyllä mä opin vähentämään syömistä paljon.

Kunhan ensimmäiset viikot pidän itsekurin.

Sitten se jatkuu kuin itsestään.

Tää on sitten salaisuus.

I've done it again

Mulla ei pitkään aikaan oo ollut mitään oikeaa sanottavaa. 

Mitään asiaa. 

Mitään, mitä jakaisin, mikä kiinnostaisi.

Mutta mä oksensin tänään. 

Päivällä kai aika tuhdin pizzapalan ja

äsken ranskalaisia ja lihapullia.

Mä toivon, että sain nyt kaiken ulos,

mutta toisaalta en jaksa välittää,

pizzan ainakin sain, 

ja sen jälkeen oon syönyt kaksi myslipatukkaa ja yhden palan ruisleipää.

Mun on taas pakko.

Tätä mä voin hallita.

Pakko päästä alemmas,

alemmas,

alemmas.