29. tammikuuta 2014

Is it that simple

Mä söin eilen yhden myslipatukan,
kanasalaattia (kanaa, tomaattia, paprikaa, kaalia ja vähän valkosipulikastiketta),
1,5/2 palaa näkkileipää kalkkunaleikkeellä
ja 0,5dl jogurttia vadelmien ja mustikoiden kanssa.

Ja ei, en oksentanut.

En tiedä mitä tänään syön.
En saa syödä paljon mitään, vaikka onkin kokoajan nälkä,
ensimmäinen viikko on vaikein, eikö se niin mennyt.

Ahmin viimeviikolla sipsejä, mokkapaloja, leipää, kananugetteja ja kalapuikkoja,
jotta pääsisin oksentamaan. 
Se oli ensimmäinen kerta, kun ahmin tietoisesti.
Muistatte kai, kun oksensin kaikki perusruoat, en edes isoja annoksia.
Viime viikolla tiesin, että ahmin (oksettavaa). Enkä halua enää sitä.

Kyllä mä opin vähentämään syömistä paljon.
Kunhan ensimmäiset viikot pidän itsekurin.
Sitten se jatkuu kuin itsestään.


Tää on sitten salaisuus.

27. tammikuuta 2014

I've done it again

Mulla ei pitkään aikaan oo ollut mitään oikeaa sanottavaa. 
Mitään asiaa. 
Mitään, mitä jakaisin, mikä kiinnostaisi.

Mutta mä oksensin tänään. 
Päivällä kai aika tuhdin pizzapalan ja
äsken ranskalaisia ja lihapullia.

Mä toivon, että sain nyt kaiken ulos,
mutta toisaalta en jaksa välittää,
pizzan ainakin sain, 
ja sen jälkeen oon syönyt kaksi myslipatukkaa ja yhden palan ruisleipää.

Mun on taas pakko.
Tätä mä voin hallita.


Pakko päästä alemmas,
alemmas,
alemmas.