If I ignore it, maybe it will go away

Lämmin ruoka sijaiskodissa syöty, 

oksentamatta.

Yhdestoista päivä.

Vuosi sitten kokeilin ensimmäisen kerran.

Olin kuullut ja lukenut kaikenlaista, ja ajattelin, että vain kokeiluna.

Sitä ennen en ymmärtänyt, kuinka joku pystyy useita kertoja päivässä oksentamaan.

Mutta sitten ymmärsin, ymmärrän edelleen.

Olin silloin syönyt (muka?) liikaa, ja vessassa itkiessäni mielessä kävi että jos hammasharjalla vähän koittaisi. Ihan vaan nimenomaan koittaisi, ja siihen se jäisi.

Se oli viimevuonna viikkoa ennen syyslomaa.

Ja tosiaankin ymmärrän, koska olen tässä.

Se ahdistaa.

Saa luovuttamaan.

Katumaan joka haarukallista,

jokaista liian vähän oksennettua ruokamäärää.

Sattuu.

Saa vihaamaan,

itseäsi ja ruokaa,

oksentamispakkoa.

Saa valehtelemaan.

Se uuvuttaa,

ja se hallitsee.

Se on sussa,

sä olet siinä,

sä rakastat sitä.