Jos sä tahdot niin

Tää saattaa olla viimenen teksti tänne.

Bulimia.

Laihdutus loppuu.

Muttei se mitään, oonhan normaalipainoinen,

täysin kelpaava,

eikä oo mitään tarvetta laihtua.

Itken sisäisesti.

Loppu.

Silti päässä pyörii kalorit,

mehukeitossa 10kcal/100g,

tonnikalakolmioleivässä 290kcal/100g.

Ja koska lopetan,

söin tonnikalakolmioleivän ja kahvijugurtin (80kcal/100g).
Jauhelihakeittoa. Pieni munkki. (Pingispallonkokoinen)
2 sämpylää.

Joka suullisella itketti.

Hukkuminen on kuulemma mukavin tapa kuolla.

Kaikki

on hajalla

mun sisällä.

Jos ei olisi kauaa...

Never will be

Kohta voin rastittaa 53kg'n viimeinki lopullisesti.

Pian perässä tulee 52kg. 

Luvun on pakko pienentyä.

Ehkä sitten mä oon vähän tärkeämpi.

Will he love me more if I'm thin?

Ikinä en kuitenkaan oo tarpeeksi laiha.

Enkä ikinä oo halunnut muutakun kelvata.

En oo halunnut muuta,

kun olla kaunis.

It's over

Hah, vai kelpaisin näin.

En. 

Lihonnut kilon,

oksentamattomuutta viikko.

(S on joka päivä ollut meillä, en ole voinut..)

Asun Forssassa työssäoppimisen ajan,

syöminen jää aika vähälle.

Kävelen töihin, eihän se pitkä matka ole, mutta jotain kuitenkin.

Käyn iltaisin kävelylenkillä.

Alan käymään uimassa aina kun voin.

Siellä  mä aion laihtua.

12 viikkoa aikaa.

Ps. Oksentamattomuus loppui tänään.

That's myself in the mirror

Peilistä katson minä.

Minä,

joka kelpaan,

ja jos en,

niin se ei ole mun ongelmani.

Minä,

joka saan olla tällainen,

muiden sanoilla,

niillä vanhoilla haavoilla,

ei ole väliä.

Sieltä katsoo tyttö,

joka on ylpeä siitä,

että peilikuva katsoo takaisin,

ja tällä kertaa se hymyilee.

Minä hengitän,

hymyilen sille joka on tämänkokoinen,

elän,

ja katson itsevihaani,

joka oli poissa tänään, eilen, edellispäivänä.

Pysykin poissa.

Peilikuva syö sisintä

En oo kirjotellut taas viikkoon tänne. En oo jaksanut.

Nytkään en jaksa katsoa edes kommentteja, koitan myöhemmin tänään..

Täytyy lähteä kävelemään,

mua etoo.

Eihän se mitään auta, ne muutamat askeleet, mutten kestä sitä,

miten tunnen itseni koko ajan.

Ulkona on kylmä, ehkä olen takaisin tullessa niin jäässä,

että tuntuu kuin mua ei olisikaan.

Kevyt kuin ilma.

Tiedän, että itken koko matkan.

En pysty katsomaan itseäni peilistä.

Haluan olla laiha, painoton, kevyt, pikkuinen.

Never will be.

Työnnä mut reunalta

Sanot ne sanat, 

ja tosissani yritin uskoa.

"Oot just täydellinen mulle"

"Sussa ei oo mitään vikaa"

"Ei sun pitäis ajatella itestäs noin"

Ja sain S'lle surkean olon.

Lupaan, että yritän enemmän kun koskaan olla puhumatta tästä.

Ei lausettakaan,

yhtäkään sanaa.

En halua että suhun sattuu.

Alone again in my broken dreams.

Hajonneita unelmia laihuudesta.

Sekö minä olen?

Syömishäiriöinen nuori?

Koska musta tuntuu, että oon jonkin otteessa.

One time

..söin yhtenä päivänä normaalisti.

Oksentamatta.

Juuri oikean määrän.

Tän illan iltapaino 53kg.

 Ei saisi.

Ei, ei, ei.

Hard to believe

Kuulemma kelpaan.

Eikä oikeasti haittaisi vaikka lihoisinkin.

Tuntui kivalta kuulla.

Miksen silti osaa uskoa?

Too deep

Iltapaino 52,8kg.

Osaan oksentaa.

Päivitys

Aamupaino 52,7kg.

En oo kamalasti syönyt, koulussakin vähentänyt, onneksi.

Tänään täytyy taas..

Mulla ei ole nälkä.

Muhun sattuu niin paljon, surettaa niin paljon, 

etten ehdi tuntemaan nälkää.

Enkä jaksaisi enää mennä oksentamaan,

mutten jaksa lopettaakkaan.

Vihaan ruokaa.

Oon sekaisin.

Tarviinko mä apua?

Minä olen liikaa

En muista koska viimeksi olisi ollut näin itseinhoinen olo.

En siedä itseäni, vihaan itseäni.

En osannut kunnolla enää oksentaa.

Mä oon lihonnut.

Aamupaino 53,7kg.

Face down on your pillow again
you want this nightmare to end.

I'm a ghost of a girl that I want to be most

Se voitti.

Emmä pysty tähän uudelleen, en pysty. 

Emmä oksentanut kun vähän aikaa, kunnes en uskaltanut enää.

Tästäkö tää taas alkaa?

Annanko mä tän taas alkaa?

Mä en tunne olevani mitään ilman "syömishäiriötäni". 

Haha, mulla mitään syömishäiriötä ole.

Mia kuuluu mulle, mä kuulun Mialle.

Ehei, tää ei ole syömishäiriötä.

..vai onko?

Jos en oksenna, ahdistaa etten oksenna. 

Jos oksennan (kun oksensin), ahdistaa etten onnistunut pitämään sormia pois kurkusta.

20 päivää.

Tunnen itteni niin mitättömäksi, säälittäväksi ja alentuvaksi.

Anteeksi.

Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii  

kuin mennä tietä tuntematonta

vaikka se viedä vois paratiisiin