Peilikuva syö sisintä

En oo kirjotellut taas viikkoon tänne. En oo jaksanut.

Nytkään en jaksa katsoa edes kommentteja, koitan myöhemmin tänään..

Täytyy lähteä kävelemään,

mua etoo.

Eihän se mitään auta, ne muutamat askeleet, mutten kestä sitä,

miten tunnen itseni koko ajan.

Ulkona on kylmä, ehkä olen takaisin tullessa niin jäässä,

että tuntuu kuin mua ei olisikaan.

Kevyt kuin ilma.

Tiedän, että itken koko matkan.

En pysty katsomaan itseäni peilistä.

Haluan olla laiha, painoton, kevyt, pikkuinen.

Never will be.