Maybe someday, maybe today

Oli lauantaina tarkotus lähteä yksiin juhliin, S'n sukulaisia,

muttei ollakkaan lähössä,

en kykene.

Liian hankalaa, niin paljon tuntemattomia,

ihmispaljoudessa syömistä.
Luulin itestäni ihan liikoja.

Ehkä sitte joskus.

En mä mitään kehuja hae,

tää nyt ei todellakaan ole sitä.

En mä tarvitse niitä lisää,
ehkä en ollenkaan.
Enhän mä ansaitse.

Kerron vaan, mitä itestäni ajattelen.

Vaikka tuskin sitä kukaan uskoo.
Mietitte kai kaikki:
"Juoksee tietysti kehujen perässä,
ei tolle mikään riitä."

Anteeks nyt. Siitä ettei asia oo noin.

En ainakaan tällä hetkellä vihaa itteäni, 

kunhan surettaa.

Oonpas taiteelline, haha.

Ehkä en koskaan.

Fuck this shit

Kuinka säälittävää huomata ja myöntää lihonneensa.

Jää topit ja kaks muuta kivaa paitaa pois,

en varmasti kehtaa käyttää.

Kaikissa kuteissa näkyy läskimaha, ja -perse.

Löysät kuteet vaan,

varsinki paita..

VIHAAN TÄTÄ PASKAA.

Itteäni. 

Tätä syömispaskaa.

Sitä, etten voi käyttää sellasia kuteita mitä haluisin.

Sitä, ettei mun päälle sovi mitkään kuteet.

Tätä läskiahdistusta (joka tulee kyllä ihan syystä)

Laihoja naisia.

Hoikkia naisia.

Kauniita naisia.

Tätä naurettavan isoa vartaloa,

mutta olemattomia "tissejä".

Sitä, että lihomiseni huomaa.

 Ruokaa.

Syömistä.

K a i k k e a   t ä t ä . 

I wouldn't judge anyone who hates me.

I hate myself too.  

Rikoin eilen sheiverin,

mulla on taas terä..

It's all the same

Ei hätää, en oo viillellyt.

Vähän löin nyrkillä seinää ja muutama kumilangan pamautus ranteeseen.

Ei kaukana ollut et koulussa olisin oksentanut,

sen pizzan jälkeen..

Ajatuksiin ei mahdu,

ettei musta tule ikinä laihaa.

Edes hoikkaa.

Täähän tosiaan on tätä samaa joka päivä, 

enemmän tai vähemmän. 

Jonain päivänä, 

saatan sortua viiltämään.

Tuntuu tältä

 

I'm fat and I hate it!

Vihaanvihaanvihaan.

Satutan.

Vittuako olen tällanen läski.

Vaaka on kaveri. Hyi helvetti.

Tarvii vaan ostaa uudet terät,

väliäkö sillä.

Ei tunnu missään.

Itseinho

Parin viime safkailun jälkeen oli ihan hyvä olla, 

nyt tätä vihan määrää on vaikea sietää.

Emmä kehtaa huomenna laittaa niitä tiukempia punamustaraitaisia housuja,

mielessä kävi että kyllä vois,

mutta hyi vittu. 

Ja entä paita? Sama huppari vaan ku edellispäivänä, eilen, tänään. 

Collegehousut ja huppari,

raitahousut ja joku bändipaita?

Kyllä mä nyt huomaan että oon lihonnut,

enkä osaa ottaa painonnousua paranemisena.

Tottakai sitä saatanan painoa tulee, 

kun ei oksenna pois kaikkea syömäänsä.

Läski.

Do you know what it's like
To wanna surrender?

I tried

Oli ihan hyvä olla syömisenkin jälkeen, sitä yritinkin.

Yritin päästä eteenpäin, enkä jäädä paikalleen ahdistumaan, vihaamaan ja turhautumaan,

tehdä tän itellenikin (edes vähintään tänä yhtenä päivänä) helpommaksi. Helppoa se oli sen pienen hetken, kunnes "ehkä kuitenkin valehtelen".

No en valehdellut.

Ehkä ois pitäny jäädä paikalleen.

Eikö nyt sit saakkaan

edes hetken aikaa

tuntua ihan hyvältä?

En ole ikinä sitä mitä pitäisi

En fiksu, en kaunis, en mukava, en sosiaalinen, 

en kiltti, en laihaenlaihaenlaiha,

en mitään hyvää.

Luovutan, alan oksentaa taas,

joo vitut mä mitään luovuttaa uskalla,

tapan itteäni vaan kyyläämällä peilistä ja ettimällä laihojen naisten kuvia,

sellasten, millanen en ikinä tuu olemaan, 

sellasena olisin hyvä.

Kuka haluais olla läski, kun voi kuolla?

Piti kanssa joskus ottaa solisluun alapuolelle tatuointi,

mutta vitut mulla mitkään solisluut ikinä näkyy.

Ehkä vaan tapan itseni,

ei tarvii elää tän häpeän ja vihan kans enää,

eikä näiden rumien ihrojen.

Never will be

Vihaan itteäni siitä,

kuinka paljon läskimmäksi annan itteni vielä muuttua.

If you fucking care

Ketään tuskimpa kiinnostaa, mutta kerrompa sen että ahdistaa, itkettää, oksettaa, sattuu,

enhän mä tänään menny oksentamaan,

puhuttiinko siitä mitään? Ei.

Kysykö "kukaan" syömisen jälkeisestä olosta? Ei.

Kysykö "kukaan", että oksensinko edes? Ei.

"Kukaan" eli S.

Vitut siitä, en mä kyllä kerrokkaan, kestän sitte itekseni vaikken edes halunnu tätä. 

Oon taas vitun perseestä, koska ei kukaan huomaa, edes S, että MUA AHDISTAA, 

ei vaan voi saatana edes kysyä,

vaikka mä vaan lihonjalihonjalihon, 

ei tuu ongelmia mustasukkasuudenkanssa, eihän mua pian kukaan enää ees kattele,

läskipaska ruma etova löllyvä,

muttei sekään mitään koska 

JUMALAUTA MÄ VARMASTI KELPAAN, 

OLI PAINO MIKÄ TAHANSA.

Ainii ja huomatkaa saatananmoinen sarkasmi isolla kirjotetussa lauseessa!

Don't even try

Kaksi viimeistä päivää mennyt yllättävän kovassa itseinhossa,

joka noin kolmen viikon tauon jälkeen johti oksentamiseen.

Eilen ja tänään. 

Huomennakin.

Aina.

Ja viiltoja itsevihan takia.

Tie takaisin

Poistin tämän blogin hetkeksi, nyt palaan.

Olen oksentanut yllättävän vähän tän vuoden aikana.

Miksikö?

Koska en ole jaksanut ajatella niinkään painoani.

Siltikin ahdistunut siitä, miksi?

Koska se on noussut.

Oksentaminen on ollut turha ajatus, useimmiten.

Ennen lomaa (=viime viikolla) tuli eniten oksenneltua, eikä sillonkaan kovinkaan paljoa,

ei joka päivä.

Katsotaan mihin tää tästä menee.