Oli ihan hyvä olla syömisenkin jälkeen, sitä yritinkin.
Yritin päästä eteenpäin, enkä jäädä paikalleen ahdistumaan, vihaamaan ja turhautumaan,
tehdä tän itellenikin (edes vähintään tänä yhtenä päivänä) helpommaksi. Helppoa se oli sen pienen hetken, kunnes "ehkä kuitenkin valehtelen".
No en valehdellut.
Ehkä ois pitäny jäädä paikalleen.
Eikö nyt sit saakkaan
edes hetken aikaa
tuntua ihan hyvältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti