2. marraskuuta 2011

I'm a ghost of a girl that I want to be most

Se voitti.

Emmä pysty tähän uudelleen, en pysty. 

Emmä oksentanut kun vähän aikaa, kunnes en uskaltanut enää.
Tästäkö tää taas alkaa?
Annanko mä tän taas alkaa?

Mä en tunne olevani mitään ilman "syömishäiriötäni". 
Haha, mulla mitään syömishäiriötä ole.
Mia kuuluu mulle, mä kuulun Mialle.
Ehei, tää ei ole syömishäiriötä.

..vai onko?

Jos en oksenna, ahdistaa etten oksenna. 
Jos oksennan (kun oksensin), ahdistaa etten onnistunut pitämään sormia pois kurkusta.

20 päivää.
Tunnen itteni niin mitättömäksi, säälittäväksi ja alentuvaksi.

Anteeksi.

Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii  
kuin mennä tietä tuntematonta
vaikka se viedä vois paratiisiin

2 kommenttia:

  1. ei se mitään, takapakkeja tulee aina! yrität vaan uudestaan sitten kun taas jaksat :)

    VastaaPoista
  2. Hei, et sä ole epäonnistunut! Takapakkeja tulee aina ja se on hyväksyttävä ja ne on pystyttävä voittamaan, et saa jäädä paikoillesi niiden takia. Se että pystyit olemaan 20 päivää oksentamatta on jo hyvä alku! Oikeasti! :)

    Haleja. ♥

    VastaaPoista