Ei hyvästi vaan heihei

Ei tässä muuta. 

Mun henkilökohtaisessa helvetissä tulee hiljaista. 

Pistän teille joskus jotain 

"oon elossa" tai vastaavaa.

En tiiä koska voin taas kertoo, miten asiat oikeesti on.

Something to believe in pysyy kyllä,

mut tuskimpa mä sinnekkään enää kauheesti fiiliksistä kerron. 

Ciao.

Katkenneet siivet

Enhän mä tietenkää eilen oksentanu,

pelkuri.

Pilasin kyllä tänki päivän hienosti.

Omena

2 ruisleipää

Tonnikalasalaattia

Mutta

Karjalanpiirakka 2 meetwurstisiivulla

Muutama siivu lisää meetwurstia.

1 pala suklaata.

Viikon ajan punnitsen safkat,

otin keittiövaa'an lainaan.

Ja jos tänään vielä jotai syön,

niin omenan.

Täytyy käydä pinnalla ennenkuin voi vajota takaisin pohjalle

...niin missä pinnalla?

Ei oo vähään (tai vähän pidempään) aikaan tuntunu hyvältä syödä.

Tää päivä meni ihan hyvin kaheksaan saakka.

2 ruisleipää

4 mansikkaa

hiukan makkarakeittoa (ehkä 1,5-2dl)

4 kuppia kahvia (...)

Ja mitä teen nyt?

Pastaa juustokastikkeessa, seassa purkillinen tonnikalaa (öljyssä...)

Nakkeja kesken kokkailun.

Hienoa minä. 

Mutta syönki ton erittäin hyvällä omallatunnolla,

vaikka mielessä pyörii, että kyllähän mä voin oksentaa,

S ei oo täällä.

Helvetti. 

Enhän mä voi oksentaa?

Miksen vois.

Edit// Ihan järjetön halu oksentaa,

voin, en voi, voinhan,

pitäiskö mennä,

tiiän kuitenki että pystyisin siihen.

Jatkuva läskiahdistus

"Jalat on taas paksummat ku eilen,

ja mikä vittu tää maha on?"

Kovat suunnitelmat etten syö muutakun "sillon omenan, sit pelkästään yhen leivän" plaaplaaplaa,

vittu mitä paskanjauhamista.

Mitähän tänäänki? 

Vähä lihakeittoa kahentoista maissa.

Kotona purkillinen tonnikalaa ja 2 leipää niiden typerien meetwurstisiivujen kanssa. 

Ja kohta karjalanpiirakoita munavoilla (josta S saa tehtyä liian hyvää).

En ihmettele että paisun.

Ja mitä kuteita kaupassa! Vaatesuunnittelijoilla taitaa olla hakusessa, että

NAISELLA ON LANTIO!!

Tai sit ne oli suunniteltu ihan oikein, lantioineen päivineen,

oon vaan ihan liian iso. 

It never ends

Ei päivääkään, etten inhoisi peilikuvaani,

ei päivääkään, etten haluais oksentaa,

ei päivääkään, etten häpeäis itseäni,

ei päivääkään, etten puristelis läskejäni vihaten.

Epätoivossa rypemistä,

haluun eroon näistä ajatuksista.

En halua.

Selkäranka,

lapaluut, 

solisluut,

kylkiluut,

lantioluut. 

Edes vähän.

Hei,

silmät kastu äsken.

Enpäs valutakkaan kyyneleitä,

oikein mulle inhoa tätä vartaloa.

Nälkäistä

Ennen kello kuutta

1 siivu meetwurstia,

lusikallinen tai pari jugurttia. (100g/40kcal)

Aika jännä, näläntunne on koko ajan, eikä silti ole.

En menny koululle. "Mahatauti"

Kohta vetästään S'n kans salamipizzat ja katotaan Menolippu Mombasaan.

Ja tota pizzaa en aio katua.

Pahalta piilossa?

En voi lakata miettimästä,

peitän sen ajatuksen kaikella muulla.

Siellä se silti on ja pysyy,

kysymys johon haluan ja en halua saada vastausta.

Oonkohan taas lihonnut?

Entä jos joudun pian taas oksentamaan?

Entä jos en söisikään huomenna?

Sairasta,

rakastan luiden näkymistä,

jalkojen isoa väliä,

itsekurin tunnetta.

Ja niin edelleen.

Multa kun kaikki se puuttuu,

oon kuitenkin liikaa.

Aika nättiä

Laitoinki keskiviikkona ne farkkushortsit kouluun.. 

Ketäköhän oikeesti edes kiinnostais mun reisien koko?

Nyt on juhlakuteet päällä, hame ja suht ihonmyötänen paita,

oon oikeestaan aika nätti.

S saa mut tuntemaan itteni kauniiksi.  

Kiitos ♥

Ps. Rakastan valkosuklaata. ♥

En haluu enää oksentaa, 

en ikinä.