Ei päivääkään, etten inhoisi peilikuvaani,
ei päivääkään, etten haluais oksentaa,
ei päivääkään, etten häpeäis itseäni,
ei päivääkään, etten puristelis läskejäni vihaten.
Epätoivossa rypemistä,
haluun eroon näistä ajatuksista.
En halua.
Selkäranka,
lapaluut,
solisluut,
kylkiluut,
lantioluut.
Edes vähän.
Hei,
silmät kastu äsken.
Enpäs valutakkaan kyyneleitä,
oikein mulle inhoa tätä vartaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti