En voi lakata miettimästä,
peitän sen ajatuksen kaikella muulla.
Siellä se silti on ja pysyy,
kysymys johon haluan ja en halua saada vastausta.
Oonkohan taas lihonnut?
Entä jos joudun pian taas oksentamaan?
Entä jos en söisikään huomenna?
Sairasta,
rakastan luiden näkymistä,
jalkojen isoa väliä,
itsekurin tunnetta.
Ja niin edelleen.
Multa kun kaikki se puuttuu,
oon kuitenkin liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti