Sanat tappaa

Eilinen meni vituiksi.

Söin, söin lisää..

Mutta mitä väliä, koska

"sä oot taas lihonnu"

mitä väliä, vaikka sanoin, 

että oon ihan samankokoinen kun viimekskin,

koska,

"sulla on isompi perse ku ennen".

Hymyillen.

Nöyryytys.

Suru.

Viha.

Muhun sattuu. Mua itkettää aina, kun muistelen noita sanoja.

Yritän olla kuin ei mitään. 

Silti haluaisin raivota siskolle niin saatanasti,

huutaa keuhkot halki, ääni pois.

Älä sano mulle noin, 

älä sano mulle enää ikinä mitään. 

Mähän sanoin, että oon lihonnut.

Läski.

Löysä.

Ja kuulin sen siskoltani.

Tää oli saatanallinen kirjoittaa.

Mietin

mihin viiltäisin.