Tajusin juuri,
että ruoka on ahdistanut mua neljä vuotta.
Kolme vuotta sitten aloin oksentamaan.
Puolitoista vuotta oksensin lähes joka päivä,
kaksi tai kolme kertaa
aamupala joskus, päiväruoka, iltapala,
koulussa en syönyt.
Välillä annoin aamupalan olla,
pärjäsin sillä lähes koko päivän.
Iltapalalla söin hedelmän, omenan, mandariinin, viinirypäleitä, vesimelonia tai puolikkaan banaanin.
Neljä vuotta.
Oksentaimista, ahmimista,
normaalisti syömistä,
paastoamista,
ja uudelleen.
Mua itkettää kun mä kirjotan tätä,
kun mä en jaksaisi.
Seiskaluokka meni vielä ihan hyvin.
Kasiluokalla kaikki alkoi menemään päin vittua.
Kouluruokailut jäi, ahdistus tuli, itseviha.
En ees tiedä tai muista onko siitä yli neljää vuotta.
Alle ei ainakaan.
Yritän joskus toiste kirjoittaa tästä.
En osaa jaksa tai pysty nyt.
Pää on sekasin.
Paska teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti