Everything is okay

Voisin koittaa kirjottaa vaikka jotain kivaa?

No, en oo syönyt niin paljoa, kun esimerkiks kesällä. Syön kun on nälkä.

En sillon "kun tekee mieli".

Herkkuja menee varmaan liikaa,

mutta mitä siitä? 

Emmä kuitenkaan maha kipeeks saakka syö,

en niin, että olis oksennettava.

En oo edes varma koska viimeks oksensin.

Mut eipä oo sen jälkeen ollut mitään mieltäkään oksentaa.

Oisin kyllä oksentanut, jos olisi tehnyt mieli.

Noi on hyviä juttuja.

On mulla silti järkyttäviä huonommuuden tunteita koulussa,

kaupungilla, telkkaria katsoessa.. 

Koitan sivuuttaa ne tunteet. Joskus jopa onnistun. 

Ei mulle ikinä tule litteää mahaa, emmä jaksa sellasta hankkia.

Siinä mielessä olis turha jauhaa sitä, kuinka lihava olen.

Silti.

Mutta te, jotka ootte sataseitkytsenttisiä ja painatte nelkytviiskiloa,

älkää jaksako. Sori.

Oon ihan ok näin. (:

Kestän sen, voitan sen, raastavan epävarmuuden

MY BODY

Tuun päivittämään tän HETI koska fiilis menee muuten ohi.

Olen epävarma vartalostani, tosi epävarma.

Mut tänään oon kestänyt aika hyvin vartaloani.

Se on tällainen.

Se on lihonnut helmikuusta.

Se vaan on... 

Saanpa ostaa uusia vaatteita! (: 

Joskus, jos on rahaa....

Haribon pikkuset vaahtokarkit kaakaossa ja ilman on ihania.

S teki aamupalan mulle. ♥

2 ruisleipäpalaa (molemmat päälipaloja, ää♥)

Juustoa, metukkaa, kurkkua, salaatinlehdet. 

Kahvia.

Voi pieni ihana kun syötti mut. ♥

Koitan jättää itseni muihin vertailun vähemmälle.

Täydellinen tilaisuus syömättömyyteen

Otsikko sen sanoo: mulla olis nyt täydellinen tilaisuus syömättömyyteen, 

pystyisin siis olemaan tuostanoinvaan syömättä, koska oon vähän kipeä, eikä tee mitään mieli.

Mutta kyllä mä syön, on pakko, tajuan kyllä, että päivisin täytyy syödä.

Tähän mennessä kun oon syönyt vaan 2 leipää ja purkillisen tonnikalaa (+ noi Sisut, vaikkei ne kurkkua näköjään helpotakkaan..). 

Tehtiin sitten S'n kanssa äsken lasagnea. ♥

Kohta pääsee sitä herkkua syömään.

Emmä siltikään ajattele yhtään niin,

että mun kuuluisi syödä.

Vertaan itteäni kokoajan mun luokkalaisiin (pelkkiä tyttöjä btw...).

Alemmuuskomplekseja. Häpeää. Itseinhoa. Niin paljon.

Mun vaan täytyy, 

senkin takia,

että tervehdyttyäni saisin varmasti hirveän syömiskohtauksen.

Ja ihmisen täytyy syödä..

It never ends

Oon koko viikonlopun koittanut olla miettimättä painoani,

tai sitä kuinka isolta missäkin vaatteessa näytän.

No, arvata saa, onnistuinko. 

Perjantaina oli pakko laittaa hame,

mielummin multa näkyy isotpohkeet, kuin löysäisoperse.

Entäs paita? Se pinkki? Ei, maha näkyy.

Amerikkalippupaita? Ei, niin löysä ja leveä, että isonnun entisestään (jos se on mahdollista).

Etoo niin paljon katsoa peiliin taas, oikeasti. Miten voi lihota tällaseks puolessavuodessa?

Hyi vitunvittu!

Silti syön. 

Jos ei syö, kuolee. 

Mua ei tällasena tonnikeijuna hautaan kanneta.

En väitä, että lopettaisin syömisen, koska olen heikkopaska, en pysty siihen.

Saan vaan lisää vuosia, joiden aikana aion keventyä,

jos mut vaikka jaksettaisiin joskus kantaa.

Kyllä mä huomaan ettei S jaksa kannatella ja nostaa mua samalla tavalla

kuin se alkuvuonna jaksoi.

Häpeän.

Ps. Tervetuloa tännekin samainen,
joka aloit lukea toista blogiani. 

Ruokaa

Tänään oon syönyt

250 grammaa kanaa (tiedän että 250kcal)

1 ruisleipä (2 juustosiivua, 1 metukkasiivu)

Kohta pitäis tehdä makaroni-jauhelihamössöä, koska juodaan.

Ei tuu ykkösellä alas kakkosella ylös -refleksiä.

Vituttaa koulunalkaminen siinäkin mielessä,

että tehdään konditoriatuotteita.

Leivoksia, kakkuja yms. 

Ja niitä pitää maistella, ei aina, lähellekään,

mutta pitää silti. 

Me ollaan ylipainoinen perhe.

Äiti, molemmat siskot on ylipainoisia. Oikeasti.

Samaan kuulun mäkin. Vaikken edes tiiä painoani.

Enkä edes halua tietää.

Tuomittuna kulkemaan

Se tuskin on mä tiedän sen

Mun ikäväni arvoinen.

Luin vanhempia tekstejä,

kadun oksentamisen lopettamista.

Ikävöin sitä. Pienempää itteäni.

Minne hävisi se 53 kiloa? 

Ruokaan, ahneläskeilyyni tottakai. 

Mun ajatusmaailma on sairas.

Se valtaa mut. Enkä silti jaksa oksentaa.

Silti, se ei ole.

Sydän kuulee puheen pään 

Näkyväiseen kiintymään.

Vertaan itteäni jokaiseen vastaantulevaan hoikkaan/laihaan tyttöön.

Itsevarman näköisiä. Iloisen näköisiä. Hyvännäköisiä.

Heidän näkevän sen näin,

Mä mitä vaille itse jäin.

Itkettää. 

Varmastikin yli 10 kiloa läskimpänä,

istun tässä

ja itkettää niin vitusti.

Taas uusi lukija. ♥

Klikatkaa tästä ja kysykää jotain!

Darrasafkaa

Otsikon mukaisesti, oon vetänyt kahtena päivänä nyt darrasafkaa, eli mitä tahansa jääkaapista löytyy, lihapiirakoita, 

maksalaatikkoa, 

Koskenlaskijajuustioa (sellasenaan..), 

makaronijauhelihamössöä, 

löyty tuolta laatikosta sitten leipääkin, 

plus et pyysin S'ää eilen tuomaan 

pizzaa 

ja tänään käytiin kebabilla, 

ja olin vielä niinki idiootti, että ostin sipsejä.

Semmosta se kahden päivän putki tekee... Vittusaatana. 

Ens viikonlopun vois olla selvinpäin, ihan vaan, ettei vetäis kaikkea paskaa naamaan.

Nuorempi sisko sano tänään

"Aqua on vähän lihonnu"

Pistin ryyppäämisen piikkiin.

Kuinka paljon tuo nöyryyttikään..

Uusi lukija, welcome. ♥

V i t t u

Vittu mulla on nälkä.

Vittu miks pitää humalassa mättää naamaan kaikki mitä kerkee?

Vittu että kaduttaa. 

Vittu ei olis pitänyt kotiin tullessa edes avata jääkaappia.

Vittu mä vihaan itteäni.

V i t t u.

Mut uusi lukija. ♥

(taidat olla tuttu)

Mun on varmaan pakko syödä jotain..

Vaatteiden sovittaminen

...viha-rakkaussuhde.

Rakkaus,

kun löytyy ihana vaate.

Viha,

kun siitä ei läskille ole kokoja.

Rakkaus,

kun löytyy kiva vaate,

joka mahtuu päälle.

Viha,

kun maha tai läskiperse näkyy siinä.

Rakkaus,

kun löytää söpöt rintaliivit.

Viha,

kun ei näitä voi tisseiksi sanoa.

Rakkaus, 

kun farkut meneekin ylös asti.

Viha,

kun nappi ei ihramahan takia mene kiinni.

Tätä voisi jatkaa vielä pitkälle. Mutta en jaksa. 

Olin siis tänään sovittelemassa kaikenlaisia vaatteita, sitä itseinhon ja vihan määrää.

Mikään ei näytä hyvältä. Liikaa mahaa, liian pienet rinnat, iso perse, ihrareidet, liikaaläskiä vitunvalas.

3 leipää.

Makaronijauhelihajuttua.

Varmaan puoli pussia (90g) salmiakkia..

1 siideri ja lonkero.

2,5dl pillimehua.

Liikaa oli

2 leipää

2dl pillimehua

ja salmiakit. 

Hiukan alkoholia oli ok. Olisin halunnut enemmän.

Humalaan. Unohtaa vaatteidensovitushelvettitaivaan. Itseni. Hetkeksi.

Hyi.

Kaikki tää mun kehossa

En kehtais mennä huomenna kouluun.

Lupasin itelleni, etten kesän aikana lihoisi.

Sokeaki huomaa, että oon lihonnut. Paljon.

Helvetinvittu. 

Onneks tulee rutiinia taas.

Jos sen avulla pystyis taas hoikentumaan.

Rutiinin

ja oksentamisen.

Ja välillä syömättömyyden.

Sulje silmäsi, älä huomaa

En tiedä enää, miten olla.

Tänään taas. Oksennan, en oksenna.

Ensimmäinen vaihtoehto.

Eka kerta nakkikeiton jälkeen

"oksenna sit vittu hiljaa" mietin mielessäni kokoajan.

Ei onnistunut hirveän hyvin, S oli keittiössä. 

"Vittu emmä jaksa", ja lopetin yrittämisen.

Siinä sitten hetken päästä jälkkäriks vaniljavanukasta.

Pahaolopahaolopahaolo.

Vanukkaan loppu jääkaappiin, ja ankaraa taistelua pään sisällä.

Jalat kulki vessaan.

Aristava kurkku, kyyneleitä silmissä. 

Onneksi oksensin.

Typerä läskipaska.

En tiedä huomasko S. Mutten edes kertonu. 

Kerronko? En. Kerron. En tiiä. Miksen kertois? Miks kertoisin?

HELVETTI.

Pitäsi rangaista itteään.

Ei oksentamisesta, ei tietenkään.

Syömisestä.

Smile like nothing's wrong

Viime tiistaina,

7.8.,

oksensin taas.

Hymy

"käyn vessassa",

äkkiä sormus pois, 

sormet syvälle, 

niin pitkään kun jaksoi.

Vessasta pois,

hymy, 

"tuutko tupakalle?"

Kaksi kuvaa

En saa ihailla ylempää.

Ja mä nään kuinka kasvan

Jauhelihakeittoa, 2 syvää arabiamuumilautasellista - n. 250kcal

Vähän karkkia (en uskaltanu laskeskella kaloreita, hiukan liikaa silti [ehkä parisataa kaloria])

Twister-mehujää - 70kcal

Ehkä vielä pari ruisleipää  (128kcal)

Jos sitä pysyis alle 700 kalorin?

Käytiin kävelyllä abaut tunnin verran.

Oli mukavaa, vaikka mietin vaan hyllyviä jalkojani.

Ps. Tänne on eksynyt pari uutta lukijaa,

welcome. ♥