Otsikko sen sanoo: mulla olis nyt täydellinen tilaisuus syömättömyyteen,
pystyisin siis olemaan tuostanoinvaan syömättä, koska oon vähän kipeä, eikä tee mitään mieli.
Mutta kyllä mä syön, on pakko, tajuan kyllä, että päivisin täytyy syödä.
Tähän mennessä kun oon syönyt vaan 2 leipää ja purkillisen tonnikalaa (+ noi Sisut, vaikkei ne kurkkua näköjään helpotakkaan..).
Tehtiin sitten S'n kanssa äsken lasagnea. ♥
Kohta pääsee sitä herkkua syömään.
Emmä siltikään ajattele yhtään niin,
että mun kuuluisi syödä.
Vertaan itteäni kokoajan mun luokkalaisiin (pelkkiä tyttöjä btw...).
Alemmuuskomplekseja. Häpeää. Itseinhoa. Niin paljon.
Mun vaan täytyy,
senkin takia,
että tervehdyttyäni saisin varmasti hirveän syömiskohtauksen.
Ja ihmisen täytyy syödä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti