Oon koko viikonlopun koittanut olla miettimättä painoani,
tai sitä kuinka isolta missäkin vaatteessa näytän.
No, arvata saa, onnistuinko.
Perjantaina oli pakko laittaa hame,
mielummin multa näkyy isotpohkeet, kuin löysäisoperse.
Entäs paita? Se pinkki? Ei, maha näkyy.
Amerikkalippupaita? Ei, niin löysä ja leveä, että isonnun entisestään (jos se on mahdollista).
Etoo niin paljon katsoa peiliin taas, oikeasti. Miten voi lihota tällaseks puolessavuodessa?
Hyi vitunvittu!
Silti syön.
Jos ei syö, kuolee.
Mua ei tällasena tonnikeijuna hautaan kanneta.
En väitä, että lopettaisin syömisen, koska olen heikkopaska, en pysty siihen.
Saan vaan lisää vuosia, joiden aikana aion keventyä,
jos mut vaikka jaksettaisiin joskus kantaa.
Kyllä mä huomaan ettei S jaksa kannatella ja nostaa mua samalla tavalla
kuin se alkuvuonna jaksoi.
Häpeän.
Ps. Tervetuloa tännekin samainen,
joka aloit lukea toista blogiani.
Ps. Tervetuloa tännekin samainen,
joka aloit lukea toista blogiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti