En tiedä enää, miten olla.
Tänään taas. Oksennan, en oksenna.
Ensimmäinen vaihtoehto.
Eka kerta nakkikeiton jälkeen
"oksenna sit vittu hiljaa" mietin mielessäni kokoajan.
Ei onnistunut hirveän hyvin, S oli keittiössä.
"Vittu emmä jaksa", ja lopetin yrittämisen.
Siinä sitten hetken päästä jälkkäriks vaniljavanukasta.
Pahaolopahaolopahaolo.
Vanukkaan loppu jääkaappiin, ja ankaraa taistelua pään sisällä.
Jalat kulki vessaan.
Aristava kurkku, kyyneleitä silmissä.
Onneksi oksensin.
Typerä läskipaska.
En tiedä huomasko S. Mutten edes kertonu.
Kerronko? En. Kerron. En tiiä. Miksen kertois? Miks kertoisin?
HELVETTI.
Pitäsi rangaista itteään.
Ei oksentamisesta, ei tietenkään.
Syömisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti