Turhia päätöksiä

"Huomenna en syö näin paljoa, sillon kananmuna, sit vähän pyttipannua, ehkä enintään 3 leipää. Riisipuuroa jos välttämättä jotain haluaa"

Joo nii vitut. 

Tänäänki ylimääräsenä purkki tonnikalaa, S'n kanssa puoliksi jumbopussi karkkia, ja nyt mozzarellapizzaa.

En jaksa enää tätä, en jaksa aina miettiä itekseni, mitä syön, mitä en, koska en kuitenkaan pysy siinä päätöksessä. Heikko läski ahmija. 

Kalorit hipoo varmaan lähemmäs kahtatuhatta tänään. 

Voisin syyttää "krapulasyömistä", mutten saa, koska en pode kunnon krapulaa. 

Mä vaan en ikinä opi olemaan syömättä paljon. 

Eli taas teen päätöksen, huomenna ei näin paljon.

En voi syyttää läskeistäni ketään muuta, kun itseäni.

Kurvikas voi olla ilman läskejäkin.

Mä en oo (pelkästään?) kurvikas

mä olen

läski.

Turha ruoka

Tänään tähän mennessä (klo. 19:04)

2 leipää (=4 juustosiivua) n. 150kcal

Wokkia sulatetulla juustolla

Abaut 60g suklaapatukkaa

Ja nyt pilttiä. - 68kcal

Wokki oli täyttä paskaa

olis ollu parempi jos en olis ees tehny sitä.

Ei niitäkään kaloreita olis tullu. - n.70kcal. 

Sama ton suklaan kanssa. 

Mokasin taas, niinkun aina.

Heikkoheikkoheikko.

Mut mähän voisin oksentaa.

Can't resist

Oksensin.

Oon syöny liikaa.

En voi enää

En voi, en vaan voi enää,

yrittää jaksaa tätä syömisahdistuspaskaa pään sisällä.

Äiti pisti ruokaa suoraan lautaselle, et kaikille riittää.

Mun kun piti "syödä" vasta kun nuo lähtee katsoo yhtä keikkaa. 

Olisin ollu yksin täällä samalla kun "syön".

Ahdistaa.

Kysyin S'ltä mesessä, mitä sille kuuluu.

Ei mitää.

Oli paras lähteä, antaa toisen olla rauhassa,

etten taas alota.

Nyt se on viimeistään varma,

etten saa sanoa enää mitään.

Ja se sattuu.

Tahdon sinne uudelleen, takaisin pimeyteen

Haluan alkaa oksentamaan taas.

Päästä takas siihen 53 kiloon.

Tai edes 55.  

Haluan kehdata pitää toppia taas.

Haluan, että raitafarkut ei oo enää niin kireät, kun nyt.

Haluan kattoa peiliin ja kestää edes joskus peilikuvaa.

Haluan uskaltaa sanoa painoni ääneen, jollekkin.

Haluan näyttää hyvältä vaatteissani.

Haluan ottaa tatuointeja kylkeen, lanteeseen.

Emmä kehtaa edes kaduilla kävellä,

farkkuja voin pitää,

kireämpiä toppeja en enää ikinä missään ihmisten ilmoilla.

Joskus pystyin tekemään senkin, nyt mahaa on ihan liikaa.

Thinspirationblogi on auki. 

Kuvat saa niin helvetin kateellisiksi.

Silti syön.

Heikko.

Mua ahdistaa niin paljon olla tällainen.

Antakaa mun kuolla. En kestä.

Viha valtaa mielen

Ylläri? Koskahan viimeks ees olisin ollu tyytyväinen läskeihini?

Viha on ollut pään sisällä jo niin kauan, nyt taas vahvempana kuin esimerkiksi 

viime viikolla.

Siskon rippijuhlat oli tosiaan tänään. Ruokaa, herkkuja. En edes listaa tähän kaikkea.

Mulle se kaikki ruoka on läskistymistä.

Tulin Somerolle, vedin 4 keitettyä kananmunaa. JUMALAUTA ETOVAT 4.
Jauheliharullia ja yks vanukas.

4 vai 5 330ml siideriä ja yks puolenlitran siideri.

Enkä voi puhua. Vaikka alotin jo, en voinut jatkaa.

Viime tekstin jälkeen hain terät. En vaan päässyt tekemään niillä mitään.

Haluaisin.

Nyt voisin.

Älä katso peiliin

Mä olen niin ruma.

Niin lihava.

Niin kauhea.

Niin saatanan oksettava.

Inhotan itteäni ihan jumalattomasti.

Jos kohta vaivihkaa hakis terät.

Mikä estää. Ansaittua tällä vartalolla,

tällä naamalla. 

On ainakin jotain, joka tekis mut kauniimmaksi. 

Tai edes hiukan siedettävän näköiseksi.

Mutten edes tiiä mihin viiltäisin. Vaihtoehtoja kyllä olis.

Ranteeseen?

Olkapäähän?

Käsivarteen?

Reiteen?

Pohkeeseen?

Nilkkaan?

Vaihtoehdoista liian monissa paikoissa on liikaa läskiä.

Terä vaan uppoaa, ei viillä. Täytyy siis painaa hiukan kovempaa.

Vihaan ruokaa! Vittu mä niin vihaan! 

Mun pää hajoaa, nauhana tulee paskoja ajatuksia

"Millään muulla ei oo väliä, kun että kelpaat S'lle, ja se haluaa sun syövän"

"Ei saa syödä, ei varsinkaan josset laske kaloreita. Tai edes yritä"

"Saisit syödä, jos pääsisit oksentamaan"

"Kyllä sä voit syödä"

En jaksa noita ajatuksia, enjaksaenjaksaenjaksa. 

Ei olis ikinäkoskaan pitäny lopettaa oksentamista. 

Ei vaan ikinä olis!

Tupakalle ja hakemaan terät. 

It's okay to eat

Kello on puoli 8. 

3 kuppia kahvia - 30kcal

Kohta pizzaa - 400kcal

3dl sekamehua - 15kcal

(Myöhemmin illalla ehkä)

riisipuuroa mehuun - enint. 100kcal

Selviin siis päivästä ehkä 600-650 kalorilla.

Saa nyt nähdä. 

Jotenkin mokaan tänkin päivän kuitenki.


Edit - klo 2:12/
Puuro jäi syömättä,
sen tilalla
1 nakki - 70kcal
ja
keitetty kananmuna - 78kcal

600 kaloria.

Onneksi sentään kaduttaa

Mitä useammin syön,

sitä painavampi olen,

sitä vaikeampaa mun on olla,

päästää itteni viimeinki vapaaksi,

voisi elää linnun tavoin,

lentää minne haluaa. 

On mulla siivet. 

Ne ei vaan kanna tän kokoista, näin ällöttävän isoa kehoa. 

Yritän laskea kaloreita, 

en onnistu, en osaa.

Ahdistaa etten osaa, etten tiedä. 

Kerään liikaa sisälleni, enkä oo pitkään aikaan voinut päästää mitään ulos,

ei vessaan ruuan jälkeen, 

vain ahdistus. 

Haluan pystyä siihen,

mihin te muutkin.

Se on vaan pienenpieni toive.

Mikähän?

Se, että pystyisin olemaan syömättä.

Syöminen vaan kaduttaa.

Sipsi- ja karkkikulhoja

Pidettiin S'n ja nuoremman pikkusiskoni kanssa tänään leffailuilta..

Karkkia ja sipsiä. Dippiäkin lisäks, ja S'n porukat toi Brasilialaista suklaata.

Olin just pärjänny pari päivää sopivan vähäsillä ruuilla, kiitos kipeyden.

Ja sit mä menen syömään kaloripaskaa itteni täyteen! Mitä helvettiä?!

Kuinka vitun tyhmä voi olla, pitäs ees vähän ajatella mitä suuhunsa tunkee,

mut ei, läskiä aivotoimintaa.

Onneks en tiiä painoani,

repisin olkapäätä vielä enemmän auki.

Haluisin tietää painoni,

että voisin vetää olkapäätä enemmän auki..

Tulenki vielä repimään,

vaikken tietäiskään.

Hei taas

Huonoja uutisia:

Olen läski. (vaikka tää nyt on pitkään jo tiedetty)

Raitafarkut menee enää just ja just päälle.

En voi pitää sitä mun hienoa toppia (tai muita tiukempia paitoja), koska mahan huomaa helposti siitä.

Reidet on levinny.

Kaikki on vaan käskiä.

Hyviä uutisia:

Onkohan näitä?

Joo, sen verran onki, etten jaksanu syödä kebab -ateriaa tänään kokonaan.

Tuun takasin tänne,

koska haluan purkaa (lue: kitistä, valittaa) tätä läskiyttä (itseaiheutettua) jonnekkin.

Ostan huomenna rasvatonta jukurttia ja omenoita (tai mandariineja tms), ehkä jopa banaaneja.

Tonnikalaakin ehkä, sitä kuitenkin öljyssä (no tietysti, läski).

Sorrun kuitenkin johonkin läskisafkaan, kunhan edes leikisti yritän.

Anteeksi, että palaan,

inhoan vihaan itseäni.

Liikaa ylimääräistä. Leikataan pois.