En voi, en vaan voi enää,
yrittää jaksaa tätä syömisahdistuspaskaa pään sisällä.
Äiti pisti ruokaa suoraan lautaselle, et kaikille riittää.
Mun kun piti "syödä" vasta kun nuo lähtee katsoo yhtä keikkaa.
Olisin ollu yksin täällä samalla kun "syön".
Ahdistaa.
Kysyin S'ltä mesessä, mitä sille kuuluu.
Ei mitää.
Oli paras lähteä, antaa toisen olla rauhassa,
etten taas alota.
Nyt se on viimeistään varma,
etten saa sanoa enää mitään.
Ja se sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti