Mitä useammin syön,
sitä painavampi olen,
sitä vaikeampaa mun on olla,
päästää itteni viimeinki vapaaksi,
voisi elää linnun tavoin,
lentää minne haluaa.
On mulla siivet.
Ne ei vaan kanna tän kokoista, näin ällöttävän isoa kehoa.
Yritän laskea kaloreita,
en onnistu, en osaa.
Ahdistaa etten osaa, etten tiedä.
Kerään liikaa sisälleni, enkä oo pitkään aikaan voinut päästää mitään ulos,
ei vessaan ruuan jälkeen,
vain ahdistus.
Haluan pystyä siihen,
mihin te muutkin.
Se on vaan pienenpieni toive.
Mikähän?
Se, että pystyisin olemaan syömättä.
Syöminen vaan kaduttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti