Tuomittuna kulkemaan

Se tuskin on mä tiedän sen

Mun ikäväni arvoinen.

Luin vanhempia tekstejä,

kadun oksentamisen lopettamista.

Ikävöin sitä. Pienempää itteäni.

Minne hävisi se 53 kiloa? 

Ruokaan, ahneläskeilyyni tottakai. 

Mun ajatusmaailma on sairas.

Se valtaa mut. Enkä silti jaksa oksentaa.

Silti, se ei ole.

Sydän kuulee puheen pään 

Näkyväiseen kiintymään.

Vertaan itteäni jokaiseen vastaantulevaan hoikkaan/laihaan tyttöön.

Itsevarman näköisiä. Iloisen näköisiä. Hyvännäköisiä.

Heidän näkevän sen näin,

Mä mitä vaille itse jäin.

Itkettää. 

Varmastikin yli 10 kiloa läskimpänä,

istun tässä

ja itkettää niin vitusti.

Taas uusi lukija. ♥

Klikatkaa tästä ja kysykää jotain!