Anteeksi tekstin pituus.
Oon aina inhonnut sitä, että joku kirjottaa blogissaan haluavan osata olla anorektikko.
Tai toivoo ja haluaa, että sairastuu anoreksiaan. Tai peräti yrittää sitä,
millä tahansa keinolla.
Nyt olen itse yksi niistä, joka haluaisi sairastaa anoreksiaa. "Kunnolla".
Sairastasairastasairasta.
Ehkä.
Thinspo-kuvia, anorekisablogeja, kaloreita, läskiahdistusta,
en saa syödä, en ansaitse syödä.
Tää päivä piti kestää kahvilla, koulun hernekeitolla, parilla ruisleivällä ja tonnikalasalaatilla.
Meinasin saada kohtauksen (minkälaisen? En tiedä, panikointikohtauksen, raivokohtauksen?) kun kaveri koulussa pisti 120 kalorin jäätelön lautaselle.
Eikä saanut herättää epäilyksiä, se oli syötävä.
Ilman jäätelöä päivä olisi mennyt niinkuin piti.
Seksin jälkeen,
tajuan taas, että en ole haluttava,
muutakuin panemismielessä.
Ennen seksiä,
en tiedä koska pystyn.
Vartaloni on ruma.
Toisin kuin niillä, joika pornossa näyttelee.
Läski pienillä tisseillä,
aivan päinvastaista kuin ne naiset, joita näet.
"Koitan saada sellast kivaa lautamahaa. :)
Tää pömppis pistää vituttaa joka päivä vaa enemmä ^^"
"Kui :D Pitää olla jotai mistä ottaa kiinni."
Hänel ei tosiaan oo mitää ylimäärästä, hoikka. (Huomatkaa laihan ja hoikan ero).
Sanoin kaverille ihan oikein, hänellä se on noin,
mulla vaan ei.
Ja vihaan itseäni kokoajan enemmän.
